Kolumnit

Formulakuljettajiksi haluavat kulkevat samaa polkua kartingautojen ja erilaisten pikkuformulaluokkien kautta. Kuljettajaksi pääsemiseen vaaditaan kolme tärkeää ominaisuutta, intohimoa, lahjakkuutta sekä sponsorien rahoitus. Tässä esimerkki nykyisen suomalaiskuljettajan polusta formula yksi-talliin.

Nastolasta kilpa-radoille

Oli Elokuun 28. päivä vuonna 1989, kun Nastolalaiseen Bottaksen perheeseen syntyi poika. Neljännesvuosisata myöhemmin kyseinen poika kiertää maailman kilparatoja valkoisella autolla.

Kuusivuotiaana Valtteri-poika oli Rauno-isänsä kanssa vaateostoksilla Lahdessa, kun hän näki kyltissä karintauton kuvan. Se teki nuoreen poikaan vaikutuksen, jota isä ei voinut olla huomaamatta. He menivät läheisen kartingradan katsomoon ja siellä Valtteri istui lumoutuneena muutaman tunnin ajan. Vuotta myöhemmin hän istui ensimmäistä kertaa kartingauton rattiin.

Seuraavat vuodet kuluivat kartingautoilun parissa menestyksekkäästi. Tuli voittoja sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Jääkiekko sai jäädä taka-alalle. Vuonna 2007 Bottas siirtyi isompiin autoihin, jotka oli varustettu Renaultin moottoreilla. Sopeutuminen sujui ongelmitta, sillä kaudella 2008 hän voitti Formula Renaultien Pohjois-Euroopan mestaruuden. Tässä vaiheessa Nastolan vauhtipoikaa alkoivat rahallisesti tukemaan teollisuusalan yritys Wihuri sekä hitsauskoneita valmistava Kemppi. Menestyksen ja lahjakkuuden lisäksi tarvitaan yhteistyökumppaneita kalliin unelman toteuttamiseksi.

Formula 3 oiva ponnahdualauta

Seuraavat kaksi vuotta sujuivat arvostetussa Formula 3-eurosarjassa, jolloin hän viimeistään tuli suomalaisille tutuksi, sillä niitä kisoja näytettiin myös kotimaan televisiossa. Nopeus ja kilpakumppanien haastaminen noteerattiin myös Formula 1-talleiisa, ottihan Botta debyyttikaudellaan kaksi paalupaikkaa sekä voitti arvostetun Formula 3-kutsukilpailun Hollannin Zandvoortissa.

Vuosi 2010 toi myös voiton samaisessa kilpailussa, että toisen peräkkäisen kolmossijan Formula 3-eurosarjassa. Tuolloin Williamsin maineikas talli teki hänen kanssaan testikuljettajasopimuksen.

Tärkeää oppia Englannissa

Samaan aikaan, kun hän oppi alan parhailta formulatallissa työskentelystä, Bottas ajoi Grand Prix-kisojen yhteydessä ajettavaa GP3-luokkaa. Ratojen oppiminen sujui erinomaisesti eikä edes sadesää pysäyttänyt Nastolalaisen menoa. Palkintona upeista suorituksista kyseisen luokan mestaruus.

2012 toi Bottakselle uutta oppia, ajoihan hän perjantaisin harjoitusjaksoja muutamissa osakilpailuissa. Hän oli testeissä jopa nopeampi, kuin tallin varsinainen kuljettaja Bruno Senna. Tämä herätti tallissa luottamusta nostaa hänet kilpakuljettajan rooliin, mikä toteutui seuraavana vuonna.

Ensimmäisenä vuonna Bottas ei päässyt kunnolla todistamaan ajotaitojaan tallin heikon auton vuoksi, mutta kauden 2013 valopilkkuja olivat kolmas lähtöruutu Kanadan osakilpailussa sekä ensimmäiset pisteet Yhdysvaltain Grand Prix:ssä.

Vuodeksi 2014 Formula ykkösten säännöt muuttuivat radikaalisti, josta Williams-talli sai pientä hyötyä, kun moottoritoimittajaksi tuli Mercedes. Tämän ansiosta tallin autot ajoivat useasti palkintopallille ja Bottaksesta tuli suomalaisten uusi suosikki. Tallin johtohenkilöt antoivat ylistäviä haastatteluja, jotka kertoivat hänen erinomaisesta kehityksestä. Unelma maailmanmestaruudesta lähestyy koko ajan.

Henri Miettinen

Lähteet: MTV Sport, Williams F1

Kuva: Pixabay/sleeze

Moottoriurheilun suurena ystävänä olen tottunut siihen, että sarjojen mestaruudet ratkaistaan usean kilpailun mittaisella kaudella. Tämä tapa toimii kansainvälisen autoliiton FIA:n alaisissa sarjoissa, joissa eniten pisteitä saanut voittaa. Samaa kaavaa käyttää kansainvälinen moottoriliitto FIM.

Yhdysvalloissa asiat hoidetaan eri tavalla, johtuukohan se maailmanpoliisi- ajattelusta vai jostain ihan muusta, siihen en tässä ota kantaa. Suosituimmassa rata-autoluokassa eli Nascar-sarjassa on kymmenen vuoden ajan käytetty eurooppalaiselle katsojalle omituista pistejärjestelmää. Ensin ajetaan 26 kilpailua ja tämän jälkeen 16 eniten voittanutta kuljettajaa saavat oikeuden taistella mestaruudesta kymmenen kilpailun ajan..

Tätä kauden päätösvaihetta kutsutaan pokaalijahdiksi, jossa pudotetaan kuljettajia, kunnes marraskuussa ajettavassa päätöskilpailussa Floridan Homesteadissa enää neljällä kuljettajalla on mahdollisuus mestaruuteen. Tässä kilpailussa mestaruuden saa korkeimmalle sijoittunut kuljettaja.

Formula ykkösissä kokeiltiin viime kaudella päätöskilpailussa jaettavia kaksinkertaista pistejärjestelmää, jossa voittaja sai 50 pistettä normaalin 25 pisteen sijaan. Indycar-sarjassa annettiin myös 100 pistettä 50 pisteen sijasta sunnuntaina ajetun päätöskilpailun jälkeen.

Valitettavasti tässä on ongelmansa

Kaikilla edellä mainituilla järjestelmillä on yhteinen tekijä, raha. Mitä jännittävämpi mestaruuden ratkaisu on, sitä enemmän tulee tv-katsojia ruudun ääreen, mikä näkyy sponsoreiden salkuissa kasvavina rahamäärinä. Ei siis ole tuulesta temmattu väite, että raha pyörittää maailmaamme. Toisaalta Yhdysvaltalaiset tekee kaikista pienimmistäkin jutuista valtionlaajuisia, sillä ne keräävät kiinnostusta. Asiat leviävät yhtä nopeasti, kuin lattialle läikkynyt olut. He siis janoavat mestaruuksien ratkomista viimeisessä kilpailussa, jolloin ratkaisu olisi yhtä dramaattinen, kuin Tom Cruisen tähdittämässä Ukkosta radalla – elokuvassa.

Katsojien mielestä kyseiset pistejärjestelmät antavat liian suuren painoarvon yhdelle kilpailulle kokonaisen kauden sijaan. Pitkä ja raskas tehtaalla tehty työ menee hukkaan hävityn taistelun vuoksi. Eihän tämä näin pitänyt mennä. En siis ihmettele keskustelupalstojen negatiivisia kommentteja nk. tuplapistejärjestelmää kohtaan.

Kovan, mutta rehellisen kilvanajon on korvaamassa fanien ja rahakkaiden tv-sopimusten houkuttelemiseksi kehitetty antikliimaksinen mestaruusratkaisu, minkä seurauksena tasaisella, kuukausia kestävällä suorittamisella ei ole merkitystä? Ei hyvää päivää. Osuvasti tämän kiteytti kommentoija, joka vertasi Indycar- kilpailuja showpainiin.

Onneksi Formula ykköset luopuivat tästä täksi vuodeksi ja samaa toivon myös kilpailullisesti Yhdysvaltain suosituimmalta avopyöräsarjalta.

Henri Miettinen

Laajasalon Opisto